|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vanhemmuuden haaste - enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa
Kannanotto 30.9.2004 Lapset haaveilevat yhteisestä ajasta isänsä kanssa, kertoo Lapsi 2000 ry:n tekemä Kirje isälleni -selvitys. Tämä selvitys on jäänyt ilmeisen monelta vanhemmalta lukematta, koska YLE24 (30.8.2004) uutisten mukaan jotkut vanhemmista haluaisivat viedä lapsensa päivähoitoon myös viikonloppuisin voidakseen viettää vapaa-aikaansa ilman lapsia. Aikanamme käydään paljon keskustelua työn ja perheen yhteensovittamisesta. Päättäjien taholta korostetaan jatkuvasti suurista työttömyysluvuista huolimatta sitä, miten tärkeätä on saada jokaisen työikäisen työpanos irrotettua talouselämän pyörittämiseen. On toki totta, että elämme työelämän murrosta, jossa suuret ikäluokat aloittavat eläköitymisen, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että on toteutunut sanonta – lapsi meni pesuveden mukana. Yhteiskuntamme perusyksikkö on perhe. Voidaan sanoa, että koko yhteiskunta on rakennettu tukemaan perheiden ja yksittäisten ihmisten elämää. Perheillä on pääasiallinen kasvatusvastuu lapsista ja myös moraalinen vastuu läheisistään. Perheen yhdessä viettämä aika - vaikka yhdessä kotitöitä tehden - on yhteiskuntamme tarkoitus ja myös sen hyvinvoinnin perusta. On kovin lyhytnäköistä rakentaan tulevaisuutta luomalla rakenteita, joissa laiminlyödään perhettä. Vanhempien paineet työelämässä ovat kasvaneet ja yhä usemmassa perheessä sekä äiti että isä ovat työelämässä. Päättäjät ovat kovalla tarmolla rakentaneet työssäkäymisen mahdollistamiseksi kulisseja, joihin sijoittaa perheiden lapset. On perustettu päivähoitopaikkoja, kouluikäisille lapsille iltapäiväkerhoja ja kun nämäkään eivät riitä, on perustettu aamupäiväkerhoja. Nyt osa vanhemmista on esittänyt toivomuksen viikonloppuisin järjestettävästä päivähoidsta. Onko kukaan kysynyt mitä mieltä Lapsi on tästä kaikesta? Lapsi 2000 ry:n tekemä selvitys kertoo, että liki puolet (48%) kaipasi arkista elämää kotona ja koulussa. Reilu kolmannes (34%) kaipasi enemmän yhteistä aikaa isän kanssa, erilaista tekemistä, puuhastelua, harrastuksia jne. Tämän ovat kasvatuksen ammattilaiset jo pitkään tienneet ja myös julkista keskutelua on käyty. Siitä huolimatta yhteiskunnan ja meidän vanhempien toimet näyttävät painottavan työssäkäymistä ja uralla etenemistä. Yksilökeskeisiin arvoihimme ja trendikkääseen elämäämme ei ilmeisesti kuulu vapaa-ajan viettäminen lapsien kanssa arkisia kotitöitä tehden. Työnteon jälkeen ihminen tarvitsee palautumista. Paras palautumispaikka on koti. Elämäntyyli, jossa ollaan kaikessa rauhassa kotona, auttaa ihmistä palautumaan. Rauhallisessa elämäntyylissä ärsykkeitä säädellään esimerkiksi siten, että tehdään vähemmän, harrastetaan vähemmän ja vältetään suorittamista. Myös kotitöihin voi suhtautua rauhallisemmin. Tämän työstä palautumisen ohessa annamme myös lapsillemme heidän kaipaamaansa yhteistä aikaa, arkista onnellisuutta ilman suoriutumisen paineita. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||